Kanin ostopaikan arviointi

Kuinka löytää hyvä kanin kasvattaja? Tässä sinulle 5 vinkkiä, joilla pääset hyvin alkuun.
Olet päättänyt hankkia lemmikin kotiin, perheenjäsenten kanssa on keskusteltu asiasta, tarvikkeet ja tieto
hankittu ja nyt olisi aika päästä lemmikin hankintaan. Olet jo tutustunut juttuumme mistä lemmikkejä voi
hankkia, tässä vielä muutama vinkki kasvattajan tai myyjän arviointiin.
Tilat ja tarvikkeet eli kasvatus- tai myyntiolosuhteet olisi hyvä päästä itse näkemään. Hyvä kaninkasvattaja
tai -myyjä huolehtii, että olosuhteet ovat kaneille sopivat. Ensimmäisen asian huomaat sisään astuttuasi:
millainen huoneilma on? Onko lämpötila kaneille sopiva vai tuntuuko se kasvihuonemaisen kostealta? Onko
ilma raikas vai onko siinä raskas virtsan tai ulosteen haju?
Häkkien ja niiden tarvikkeiden pitäisi olla siistejä ja turvallisia: eläimet eivät saa päästä karkuun häkeistään
ja mitä vähemmän niissä on vaikkapa väliaikaiseen korjaamiseen liittyviä lukkoja tai rautalankoja, sitä
parempi. Näkyvätkö siivousvälineet? Ovatko ne kunnossa ja siivous organisoitua eli myös jätteiden poisto
hoidettu. Miten rehut säilötään? Onko ne suojattu tuhoeläimiltä ja likaantumiselta.
Ovatko häkit sopivan kokoisia kaneille ja pääsevätkö ne jaloittelemaan. Eläinten hyvinvointilaki määrittelee
minimiolosuhteet kanien pitämiselle, mutta koska kaninkasvattajat ja – myyjät usein harrastavat tai
toimivat alalla rakkaudesta eläimiin, eläinten hyvinvointi halutaan taata paremmin kuin miniolosuhteiden
mukaisesti ja eläimille annetaan jaloittelumahdollisuuksia häkin ulkopuolella, aktivointimahdollisuuksia ja
kaneja käsitellään säännöllisesti.
Kanien kunto on tärkeä päästä toteamaan itse. Voit tehdä silmämääräisesti kaikille kaneille yleisen arvion:
ne eivät ole vauhkon tai stressaantuneen oloisia tai laihoja, turkit eivät ole takkuuntuneita, virtsaisia,
ripulisia, tai niissä ei ole paljaita laikkuja, kanit eivät pärski eikä niiltä valu räkää, niillä ei ole haavoja tai
paiseita. Kanit ovat valppaan oloisia ja kiinnostuneita tulijoista, ne liikkuvat ja hengittävät normaalisti.
Niiden asennon tulisi olla tasapainoinen eli ne esimerkiksi kannattavat päätään suorana. Mikäli kani, josta
olet kiinnostunut, on jo tottunut käsittelyyn ja osaat käsitellä sitä turvallisesti, ota kani vielä lähempään
tarkasteluun ja käy läpi kanin kunnon tarkastuslista.
Muun materiaalin antaminen on tärkeää. Kaneista, kuten muistakin eläimistä, pitää saada hoito-ohje. Tätä
vaatii jo nykyinen eläinten hyvinvointilakikin. Tämä on myös minimi, joka vastuullisella kasvattajalla tai
myyjällä tulisi olla sinulle antaa. Hoito-ohjeen muoto on vapaa, se voi olla myös sähköinen tai haettavissa
nettisivuilta.
Tämän lisäksi tulisi tietää ainakin kanin ikä, sukupuoli ja turkinlaatu. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, että
osaat arvioida kanin hoidon erityispiirteitä, kuten vaikkapa sitä, riittääkö kärsivällisyytesi angorakanin turkin
leikkaamiseen ja muuhun hoitoon.
On loistojuttu, jos saat kanin mukana sen sukutaulun. Tästä on sinulle toki iloa, on kiva tietää mitä värejä ja
rotuja kanisi emoista löytyy. Erityisen tärkeää tämä on, jos päätätkin ruveta harrastamaan näyttelyitä tai
kasvattamaan itse kaneja. Mikäli kävisi huono tuuri ja kanillasi todettaisiin myöhemmin joku mahdollisesti
periytyvä terveysongelma, olisi sukutaulun avulla myös helpompi arvioida, minkä muiden kanien kuntoon
se tulisi vaikuttamaan ja mitä eläimiä ei tulisi enää käyttää kasvatukseen.
Hyvä kasvattaja tai eläimen myyjä kertoo sinulle myös muista kotiuttamiseen liittyvistä erityispiirteistä.
Kaikilla kaneilla ei esimerkiksi ole vesipulloa kasvattamossa tai myyntipaikassa, käytössä saattaa olla
avonainen, koiran kupin kaltainen raskas kuppi tai joskus päinvastoin. Tällöin on hyvä aluksi ainakin jatkaa
samalla vesiastialla, muutoin seurauksena saattaa olla kuivuminen kanin muutenkin ehkä sen terveydelle
kriittisimmällä hetkellä.

Kanien ruuansulatus on herkkä. Suoliston tulisi olla koko ajan aaltoilevassa liikkeessä eteenpäin,
umpisuolen tapauksessa takaisinpäin. Jotta tämä onnistuu, tulee kanin suolessa olla koko ajan
runsaskuituista massaa. Käytännössä tämä on korsirehua eli heinää. Hyvällä kasvattajalla on kaneilla aina
heinää, hän kertoo sinulle käyttämästään heinästä ja myy sitä sinulle paketin tai paalin mukaan.
Vaikka hyvällä kasvattajalla on aina heinää ja heinän pitäisi olla hyvälaatuista, on heinä luonnontuote ja sen
laatu ja ravintoarvot voivat poiketa vuosittain ja alueittain, jopa pelloittain, suuresti. Siksi kasvattajat ja
myyvät haluavat varmistaa kanien riittävän rasvojen, valkuaisen, vitamiinien ja mikro- ja makroravinteiden
saannin rehulla. Rehu voi olla täys- tai lisärehua, täysrehu riittää itsessään täyttämään kanin ravintotarpeet,
Suomessa kuitenkin yleensä tarjotaan kaneille heinää ja sen ohella lisärehua. Heinä on kanille luontaista
aktivointia, luonnossa se viettää paljon aikaa ravintoa hankkimalla ja sen syöminen on lajityypillistä,
mukavaa tekemistä myös kotikanille. Lisäksi heinän syöminen pitää hampaita sopivan pituisena. Kanien
hampaat kasvavat läpi sen eläimen, jopa sentin kuukaudessa ja pysyvät sopivan pituisena puruliikkeen ja
kovan purtavan avulla. Sinun tulisikin saada kanin mukana ohjeet siitä, miten ja millä rehuilla heinän lisäksi
paikassa on kaneja ruokittu ja mahdollisuus hankkia samaa rehua mukaan sekä selkeät ruokintaohjeet
jatkoa varten.
Kullan arvoista on, että tiedät saavasi myös jatkossa tukea kanin hoidossa. Hyvä kasvattaja tai myyjä
antaakin sinulle hoito- ja ruokintaohjeiden lisäksi mahdollisuuden ottaa yhteyttä, kun se on tarpeen.
Kaikkea hänkään ei tiedä, kasvattajatkin erikoistuvat erilaisiin asioihin, mutta ainakin hän todennäköisesti
tietää keneltä voit kysyä lisätietoja. Liikkeen puoleen voit kääntyä aina sen aukioloaikojen puolesta,
kasvattajalta kannattaa kysyä sopiva lähestymistapa ja -aika.
Eläinten käsittely on ollut itselleni aina itselleni tärkeä hyvän myyjän tai kasvattajan arviointikriteeri.
Käsittelyllä toki tarkoitetaan oikeaoppista nostamista, mutta se on paljon muutakin. Se on kanin hoitajalle
luontaista käyttäytymistä, jolla varotaan aiheuttamasta eläimelle turhaa stressiä tai kipua. Kaneja ei
nostella korvista, käsitellä kovakouraisesti, rankaista fyysisesti tai laiteta liian pieniin tai likaisiin tiloihin tai
kuljetushäkkeihin.
Käsittelyyn kuuluu myös ulkoisiin ärsykkeisiin totuttaminen. Onko sinulle tuttu tarina Kasparista, tynnyrissä
kasvaneesta pojasta? Kaspar ei tynnyristä pois päästyäänkään oikein sopeutunut arkeen, kaikki oli liian
jännittävää ja pelottavaa. Olisikin hyvä, ettei kaikkiin ärsykkeisiin totuttamista aloitettaisi vasta
kuljetusmatkalla kotiin, vaan että kanit olisivat tutustuneet uusiin asioihin niille tutussa, turvallisessa
ympäristössä ja nähneet, miten emo ja poikuesisarukset niihin reagoivat. On myös turhaa stressiä
eläimelle, jos ostajat tulevat käsittelemään poikasta ennen vieroitusikää niin, ettei sitä ole vielä muutoin
käsitelty.
Kanien pitää olla myös totutettu hoitotoimenpiteisiin. Pyydä vaikka näyttämään kynsienleikkuu, jolloin voit
tilanteessa nähdä, miten eläin on tottunut käsittelyyn ja arvioida, hoidetaanko kaneja tarpeen tullen
muutoinkin. Saat samalla myös tärkeää käytännön oppia tulevaisuutta varten.
Jos joku käsittely- tai kohtelutavoista hankintapaikalla vaikuttaa mielestäsi väärältä, se hyvinkin voi olla sitä.
Vaikka olet uusi harrastaja, voit aina kysyä kaninhoitajalta lisätietoa asiasta ja jos et sitä saa, älä hanki
eläintä täältä.
Viimeisenä, muttei vähäisempänä hyvän kasvattajan tunnistamisvinkkinä on myyjän maine. Tämä voi olla
sinulle myös vaikein arvioida ja todeta.
Hyvä kello kauas kuuluu, paha pidemmälle. Kaupallisista kanien myyjistä, lemmikkiliikkeistä, löydät
todennäköisesti helposti somesta tai vaikkapa googlesta arvioita. Katso nämä samoin kriteerein kuin
muutoinkin arvioisit tuotteita. Tunnistat kyllä, jos yrittäjä ystävineen on tehnyt kaikki arviot tai joku on

pilannut arvostelujen keskiarvon, koska ei nyt vaan satu tykkäämään liikkeestä, tai vaikka sen, jos liikkeen
sivut ovat joutuneet maalittamisen kohteeksi. Muodosta oma käsitys ja käy rohkeasti tutustumassa.
Liikkeen arviointia helpottaa se, että voit käydä siellä niin usein kuin haluat ja tehdä edellisten vinkkien
mukaiset arvioinnit paikan päällä.
Kotikasvattajista harvemmin löydät google- tai some-arviointeja. Mikäli kasvattajalla on kasvattajanimi,
tutustu nimen hyväksyneen yhdistyksen toimintaan ja kasvattajanimisääntöihin, tsekkaa yhdistyksen
sivuilta, miten kasvattajanimi siellä esiintyy ja käy vaikkapa paikan päällä kaninäyttelyssä tai
estehyppykisoissa juttelemassa. Kysy reippaasti muilta paikallaolijoilta suosituksia ja mielipiteitä. Tähän
muuten pätee sama asia kuin somearvioihin – kaikki eivät tykkää kaikista. Voi myös olla niin, että henkilö,
jonka vahvuus ei ole sosiaalisuus, voi olla superhyvä eläinten hoidossa.
Jos et löydä tietoa kanin kasvattajasta yhdistyksien sivuilta tai googlettamalla myynti-ilmoituksia ja
keskusteluja hänestä, voi olla mahdollista käydä tutustumassa kaniin tai olosuhteisiin, jolloin voit itse
arvioida tilanteen edellisten kappaleiden vinkkien avulla.
Liikkeeseen tutustumisessa on etunsa, voit asioida silloin kun se sinulle sopii liikkeen aukioloaikojen
puitteissa, kotikasvattajalle juttu on hieman toinen. Katso yhteystiedoista, miten kasvattaja tai myyjä
toivoo, että otat yhteyttä ja sovi käynnistä. Sähköpostin etu on, että vastaaja lukee sen kun se hänelle sopii.
Et tunkeudu hänen yksityiselämäänsä silloin kun se ei sovi. Maili on usein myös paremmin mietitty, muistat
paremmin esittää kerralla kaikki tärkeät kysymykset.
Soiton etu on nopeus. Vaikka sinulle vastataankin, kysy vielä sopiiko keskustella hetken asiasta. Vastaaja on
voinut työkiireiden keskellä painaa vihreää odottaen tärkeää muuta soittoa ja silloin keskustelusta ei
välttämättä tule niin kiva kuin toivoisit. Kotikasvattajat harvoin tekevät hommaa työkseen, ja vaikka se on
heille iloa ja voimaa antava, mutta sitä ei voi harrastaa aina. Mailiin vastaamisessa kannattaa muistaa sama
harrastuspohja. Kasvattaja ei välttämättä käytä mailia muutoin, ei kannata hermostua, jos mailiisi ei vastata
samalla nopeudella kuin yritysmaailman maileissa tai chateissa.
Kaikkiin kasvattamoihin tai myyntipaikkoihin ei pääse. Tämä kuulostaa rajulta vertaukselta, mutta
navettaankaan ei noin vain mennä. Navetassa homma perustuu siihen, että ruuantuottajina heille on iso
ongelma, jos satunnaisen kävijän kenkien mukana tuotantotiloihin saapuu vaikkapa salmonella. Myös
kaneilla on tarttuvia sairauksia, jotka saattavat joko uhata koko kasvattamon olemassaoloa tai aiheuttaa
isoja hoitokustannuksia ja aiheuttaa eläimille turhaa kärsimystä. Kanien tarttuvien tautien tilanne on viime
vuosina vaihdellut, eli suoraan siitä, ettet pääse kasvatustiloihin, et voi tehdä päättelyä siitä, onko kyseessä
hyvä vai huono kaninhoitaja. Tässäkin tilanteessa käytä omaa tilannearviointia.
Itse olen hankkinut lemmikit paikoista, joista olen saanut muutoinkin tietoa, päässyt tutustumaan tiloihin ja
arvioimaan eläinten hoitoa ja kuntoa, tai muutoin tuntenut henkilön tai liikkeen pitkän harrastuneisuuden
avulla.
Toivottavasti sinulle oli apua näistä vinkeistä ja pystyt paremmin arvioimaan lemmikin myyjää.
Hankinnallasi tuet kasvattamisen jatkamista ja toki haluat, että se jatkuu terveillä eläimillä ja hyvällä
hoidolla.
Viimeiseksi annan pähkinän purtavaksi. Samoin kuin sinä arvioit myyjää, myyjä arvioi sinua. Millainen on
mielestäsi kasvattajan tai myyjän mielestä hyvä lemmikinostaja?