Lemmikin hankinta

3 paikkaa lemmikkijyrsijän tai kanin hankintaan
Oletko miettinyt hamsterin, marsun tai kanin hankintaa? Lemmikki tulla kotiisi yllättävin tavoin, joskus jopa
perintönä, mutta tavallisesti on kolme erilaista tahoa, joista koti voi lemmikkinsä löytää. Niistä lisää
tekstissä alempana. Tekstissä puhutaan lemmikin, yksikössä, hankinnasta, mutta useimmilla
pienjyrsijöillä ja kaneilla pitää olla kaveri.
Lemmikithän on joku aina kasvattanut. Hoitanut emoa, tarkkaillut sen luonnetta ja
terveyttä ja valinnut sille sopivan uroksen saadakseen toivomiaan, terveitä ja hyväluonteisia poikasia. Tai
sitten ei. On mahdollisuus, että lemmikit ovat lisääntyneet paikassa, joissa niitä ei tulisi olla. Likaisissa
kuivikkeissa, turvattomassa ympäristössä ja hallitsemattomasti. Hallitsemattomasti tarkoittaa sitä, että
eläimet lisääntyvät omia aikojaan: Urokset ja naaraat ovat samoissa tiloissa ja lisääntymistä ei valvota. Jos
et ole harrastanut lemmikkejä aikaisemmin, voi olla vaikeaa arvioida kasvattajaa tai paikkaa, josta aiot
niitä hankkia.
Kasvattajia voidaan ”lokeroida” useammalla eri tavalla, yksi tapa olisi puhua kotikasvattajista ja
kasvattajanimellisistä kasvattajista.
Kotikasvattaja voi olla kuka tahansa, sinäkin. Kotikasvattaja tarvitsee emon ja vaikkapa vähäksi aikaa
uroksen lainaksi. Poikasia myydään esimerkiksi tori.fi:ssä, discordin ryhmissä tai lähikaupan ilmoitustaululla.
Kotikasvattajalta ei vaadita pätevyyttä eläinten hoidosta tai taitoa jalostaa. Kotikasvattajalla voi myös olla
rakennettuna lemmikeille oma talousrakennus hyvällä ilmanvaihdolla, lämmönlähteellä, tarkalla
jätehuollolla sekä vuosikymmenien kokemus lemmikeistä tai kaneista vaikkapa tuotantoeläimenä, tarkka
suunnitelma ja näkemys. Useimmiten kotikasvattajat ovat toiminnaltaan jotain näiden kahden väliltä.
Eläinten hyvinvointilaki puolestaan määrittelee sen, kuka on ammattimainen kasvattaja. Siihen ei vaadita
kasvattamista niin paljon, että kasvattamisesta tulisi verotettavaa; 7 siitosyksilöä lisääntymisikäisiä uroksia
ja naaraita riittää. Ammattimaisesti kasvattavan tulee tehdä ilmoitus eläimistään ja pito-olosuhteista, ja
ilmoituksen jälkeen tarkastuseläinlääkäri voi tulla tarkastamaan hänen toimintansa, mm. eläinkirjanpidon,
eläinten olosuhteet, ruokinnan ja arvioimaan niiden kunnon ja yleistilan, kuten vaikkapa stressaantumisen.
Vaikka siis sana ammattimaisesti kuulostaa tehtailulta, sitä se ei tarkoita vaan sitä, että toiminta on
valvottua. Ei huono homma ollenkaan. Sekä kotikasvattaja että kasvattajanimellinen kasvattaja voivat olla
ammattimaisia kasvattajia.
Kasvattajanimi on harrastusyhdistyksen tai -liiton myöntämä. Vuosikymmeniä kasvattaneet ja harrastaneet
ovat keskenään päättäneet vähimmäisehdot, joilla voidaan ajatella yhdistyksen jäsenen olevan riittävästi
asiaan perehtynyt, pitkäjänteinen ja pienjyrsijöitä tai kaneja hyvin hoitava. Joidenkin yhdistysten ja liittojen
kasvattajanimisäännöissä on lisäksi ehto, joiden mukaan kasvattajan tulee vuosittain rekisteröidä tai
näyttelyttää eläimiään. Näin voidaan arvioida, että yhdistyksen sääntöjen mukainen toiminta jatkuu.
Rekisteröiminen tai vaikkapa yhden lemmikin näyttelyssä itsessään vuosittain ei kerro vielä harrastajan
kasvatuksen laadusta tai eläinten hyvinvoinnista. Kasvattajanimellinen kasvatus ei siis automaattisesti
tarkoita sitä, että kasvatus olisi eläinten hyvinvointilain määritelmän mukaisesti ilmoitusvelvollista eli
valvottua, mutta voit ajatella, että toiminta on yhdistyksen sääntöjen puitteissa olevaa. Tarkista vielä, mikä
yhdistys on kasvattajanimen antanut ja perehdy sen kasvattajasääntöihin.
Kotikasvattaja ja kasvattajanimellinen kasvattaja siis voi kumpi tahansa olla varsin kelvollinen tai ei, lue
lisävinkkejä lemmikin hankinnasta.
Kasvattajalta lemmikin hankittaessa voit päättää itse iän, rodun, turkinlaadun ja sukupuolen.
Kasvattajanimelliseltä kasvattajalta sinun on usein helpompi myös hankkia vaikkapa harrastuskani

estehyppyyn tai pienjyrsijä lemmikkinäyttelyihin, koska kasvattajat usein itsekin kasvattavat lemmikkejä
jokin tietty harrastus mielessään.
Lemmikkiliike hankkii eläimensä yleensä kolmella eri tavalla. Yritys tai henkilökunta voi itse kasvattaa,
hankkia lemmikkejä kasvattajilta tai tilata yrityksiltä, jotka joko itse kasvattavat tai välittävät muiden
kasvattamojen eläimiä. Suomessa liikkeet useimmiten hankkivat lemmikkejä myyntiin useimmalla kuin
yhdellä tavalla.
Lemmikkikaupat, joissa myydään eläimiä, tekevät aina toiminnastaan ilmoituksen ja ne ovat
tarkastuseläinlääkärien valvonnassa ja velvoitettuja pitämään mm. eläinkirjanpitoa, eli tietoa eläimistä,
niiden määristä, hoidosta ja myynnistä. Lisäksi myyntitilat, joskaan yleensä ei kasvatus- ja hoitotilat, ovat
asiakastiloissa eli pääset itse toteamaan hoidon laadun ja tutustumaan eläimiin. Lemmikkikauppojen
toiminnan voikin sanoa olevan hyvin läpinäkyvää ja sosiaalisen median aikana myös kuluttajien valvomaa.
Tulevaa lemmikkiä saa käydä katsomassa useampana päivänä ja siihen voi tutustua, valinnanvaraa on sekä
iän, sukupuolen, värin että turkin suhteen. Mikäli lemmikit ovat itse kasvatettuja tai tutuilta
vakiokasvattajilta liikkeeseen hankittuja, niiden vanhemmista ja luonteesta osataan antaa sinulle lisätietoa.
Lemmikkiliikkeestä saat kätevästi myös tarvikkeet samalla, ja sinulle tarjotaan hoito-ohje. Liikkeestä on
myös helppo käydä kysymässä lisätietoja tarvittaessa myöhemmin.
Monissa eläinkaupoissa myyjät ovat tutkinnon suorittaneita eläintenhoitajia, joskin ammattitaito ja
perehtyneisyys vaihtelevat suuresti. Joudutkin ehkä pohtimaan, miten tunnistaa hyvän liikkeen lemmikin
hankintaan.
Hyvänkin lemmikkiliikkeen haaste on eläinten vaihtuvuus. Mikäli lemmikit löytävät nopeasti uuden kodin ja
uusia tulee eri kasvattajilta tilalle, on liikkeen syytä olla tarkkana vaikkapa ulkoloisten ja patogeenien,
taudinaiheuttajien osalta. Erityisesti jos lemmikit hankitaan paikoista, joissa on myös omalta osaltaan suuri
vaihtuvuus eli nk. eläintukuista. Henkilökunnan ammattimaisuudella ja perehtyneisyydellä onkin iso
vaikutus eläinten hyvinvointiin.
Patogeenit tai loiset eivät ole lemmikkikauppojen yksinoikeus. Myös kotikasvattajalta,
kasvattajanimelliseltä kasvattajalta tai eläinsuojeluyhdistykseltä voit saada huonolla tuurilla lemmikin, joilla
on terveysongelmia tai vaikkapa ulkoloisia. Sekä eettisistä syistä että toiminnan jatkuvuuden vuoksi
kasvattajien ja myyjien on tärkeä huolehtia jalostus- ja myyntieläinten kunnosta mahdollisimman hyvin.
Vaikeinta tämän arviointi ostajalle voi olla rekisteröimättömältä kotikasvattajan osalta, hän ei välttämättä
ole minkään valvonnan piirissä, päästä katsomaan eläintilojaan tai emojaan saatikka olla halukas
pitkäjänteiseen kasvatukseen.

Eläinsuojeluyhdistyksen lemmikit eivät ole ilmaisia. Niille on tehty niiden saapuessa yhdistykselle arviointi
terveydestä ja kunnosta, ongelmia on hoidettu ja usein ne on steriloitu tai kastroitu. Tämä näkyy myös
hankintahinnassa, mutta usein säästä hankkijaa tarvittavilta toimenpiteiltä ja toipilaan mahdollisesti
tarvitsemalta erikois- tai tukihoidolta.
Lemmikit ovat harvoin poikasia, mutta toisaalta käyttäytymisen osalta tiedät ehkä enemmän mitä saat:
eläintä ja käyttäytymistä on seurattu, luonteesta osataan kertoa jo jotain ja mahdolliset ongelmat ovat
ainakin osittain tiedossa.
Eläinsuojeluyhdistysten välittämiin eläimiin voit usein tutusta hieman jo etukäteen: lukea raportteja niiden
hoidosta tai käydä katsomassa tulevaa lemmikkiä paikan päällä. Yhdistysten toiminta on viranomaisten
valvomaa, tiloissa täytyy noudattaa Eläinten hyvinvointilain ohjeita, hoidon ja tilat tarkastaa

tarkastuseläinlääkäri. Yhdistykset ovat myös perehtyneet eläinten hoitoon jo vuosien tai vuosikymmenten
ajan ja ainakin osa henkilökunnasta on yleensä ammattimaisesti kouluttautunutta.
Kaikkea ei voi ennakoida. Lemmikillä saattaa olla pelkoja tai käyttäytymismalleja, joita ei ole huomattu
rescue-toiminnassa ja alku ei välttämättä ole pelkkää ruusuilla tanssimista, sen käyttäytymisessä saattaa
olla haasteita, jotka tuntuvat tekevän sen hoidosta vaikeaa tai epäkiitollista. Lemmikkiharrastajan on aina
hyvä pohtia tilanteihin sopeutumista ja uusien asioiden opettamista positiivisen ehdollistamisen kautta,
rescue-eläimet eivät ole tähän poikkeus.
Yhdistykset antavat usein kirjallisen ohjeen hoidosta ja lisäksi heiltä voi kysyä neuvoja tai tarvittavien
asiantuntijoiden yhteystietoja. Hankkimalla lemmikin yhdistykseltä, tuet sen eläinsuojelutoimintaa ja autat
saamaan lemmikille uuden kodin.
Toivottavasti tästä jutusta oli sinulle apua miettiessäsi uutta lemmikkia. Tutustu myös muihin hankinnassa
auttaviin artikkeleihimme tai tule juttelemaan lisää paikan päälle.