Rukoilijasirkka Hymenopus cor.

Ehkä olet kanssani samaa mieltä: kun ajattelen vaaleanpunaista väriä, mieleeni tulee tyttömäinen kynsilakka. Mutta kun katson orkidearukoilijasirkkaani, väri ei voi olla koskaan liian kirkkaan vaaleanpunainen. Jopa vieraat, jotka sanovat inhoavansa hyönteisiä, unohtavat varautuneisuutensa nähdessään tämän lajin. *Hymenopus coronatus* kiehtoo ihmisiä myös oman pienen ”hyönteisharrastajapiirimme” ulkopuolella. Mutta sopiiko se kaikille?

Käytökseltään laji on tyypillinen väijyvä saalistaja – kuten monet muutkin rukoilijasirkat – ja tämä näkyy myös sen ulkonäössä. Se roikkuu mielellään ylösalaisin oksilla ja kasveissa ja jäljittelee lähes täydellisesti orkidean kukkaa.

Kun itse näyttää orkidean kukalta, ei tarvitse erillistä kukkaa suojaväriksi. Siksi niitä tapaa harvemmin itse kukista ja useammin vapaasti oksilla tai kasveissa, riippumatta siitä, kasvaako niissä kukkia vai ei.

Saaliseläimet tekevät kohtalokkaan virheen luullessaan löytävänsä paikalta mettä ja suuntaavat kohti ”kukkaa”. Ennen kuin ne ehtivät tajuta erehdyksensä, ne ovatkin jo salamannopean orkidearukoilijasirkan otteessa.

Orkidearukoilijasirkan vaaleanpunainen väri ei ole lainkaan vahvistettavissa tai muokattavissa; kokemukseni mukaan se syntyy sattumanvaraisesti. Yksilöt, joita pidin vaaleanpunaisten muovikukkien seurassa, muuttuivat vaaleanpunaisiksi yhtä usein kuin ne, jotka kasvoivat ilman kukkia. Myöskään genetiikalla ei ole vaikutusta nymfien väritykseen.

Öisin nämä rukoilijasirkat muuttuvat ikään kuin vampyyreiksi. Ne katsovat sinua viininpunaisilla silmillään, mikä mielestäni tekee niiden yleisvaikutelmasta entistäkin kiehtovamman.

Luonteeltaan ne ovat erittäin ahneita ja nappaavat hanakasti kiinni kaikesta, mikä liikkuu niiden lähellä. Voimakkaan aggressiivisuuden vuoksi *Hymenopus coronatus* -lajin naaraita suositellaan pidettävän yksittäin.

Olen luokitellut orkidearukoilijasirkan hoidon vaativaksi – en siksi, että itse hoitaminen olisi erityisen hankalaa, vaan siksi, että lajin kasvattaminen onnistuu vain harvoilta; arvioinnissani painottuu kokonaisuus, johon kuuluvat lisääntyminen, poikasten kasvatus ja aikuisten yksilöiden hoito.

Laji sopii siis hyvin melko kokemattomillekin harrastajille, mutta ei kannata tuudittautua ajatukseen, että näitä eläimiä pystyisi menestyksekkäästi kasvattamaan usean sukupolven ajan.

Koko / Elinikä / Nahanluonnit:
Koiraat: 3,0 cm / Yhteensä 5 kuukautta (2,5 kk aikuisikään asti + 2,5 kk aikuisena) / 5 kertaa
Naaraat: 8,0 cm / Yhteensä 9 kuukautta (3,5 kk aikuisikään asti + 6 kk aikuisena) / 8 kertaa

Ravinto:
L1/L2: pienet banaanikärpäset (*Drosophila melanogaster*)
L3/L4: suuret banaanikärpäset (*Drosophila hydei*)
L5/L6: kultakärpäset (*Lucilia sericata*)
L7/aikuiset naaraat: raatokärpäset (*Calliphora* sp.) / aavikkosirkat (*Schistocerca gregaria*)

Luonnollinen elinympäristö:
Lajin elinympäristö ulottuu Intian, Malesian, Thaimaan, Jaavan, Indonesian, Brunein ja Borneon sademetsiin. *Hymenopus coronatus* on vallannut itselleen valtavan alueen päiväntasaajan molemmin puolin trooppisella vyöhykkeellä. Koska aurinko paistaa päiväntasaajalla korkealta ympäri vuoden, auringonsäteilyn määrä on suuri ja lähes vakio. Tästä seuraa lähes jatkuva pilvien muodostuminen ja vastaavasti tasainen sademäärä.